Ovi -
we cover every issue
newsletterNewsletter
subscribeSubscribe
contactContact
searchSearch
Apopseis magazine  
Ovi Bookshop - Free Ebook
Tony Zuvela - Cartoons, Illustrations
Ovi Language
Michael R. Czinkota: As I See It...
WordsPlease - Inspiring the young to learn
Tony Zuvela - Cartoons, Illustrations
International Red Cross and Red Crescent Movement
 
BBC News :   - 
iBite :   - 
GermanGreekEnglishSpanishFinnishFrenchItalianPortugueseSwedish
Kolumni: Asunnot Kolumni: Asunnot
by Asa Butcher
2006-10-27 11:08:49
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author

Elämä Englannissa on jälleen kerran pysähtynyt rankan lumisateen vuoksi. Kouluja on suljettu, lentoja on peruutettu, autoilijoita on kehoitettu pysymään kotona ja julkinen liikenne on sekaisin, kaikki 25cm lumikerroksen vuoksi. Ongelma Englannissa on se, että siellä ei ole tarpeeksi usein huonoja sääolosuhteita, jotta yllättäviä tilanteita voitaisiin käsitellä tehokkaasti. Kun lumimyrskyn eteen lopulta tehdään jotain, on lumesta tullut jäätä, mikä aiheuttaa lisää vaikeuksia.

Tämä on toinen talveni Suomessa ja alan suuresti arvostaa lumiaurojen ja hiekoituskoneiden uurastusta, mikä pitää Suomen liikkellä, paitsi silloin, kun ne jyystävät jalkakäytävää makuuhuoneeni ikkunan alla aamukuudelta. Jopa asuinalueellani teiden ja polkujen raivaus lumesta ihmetyttää minua, mutta on uskomatonta ajatella, että koko maa tekee niin melkein kuuden kuukauden ajan joka vuosi.

Yksi henkilö, joka on herättänyt huomioni talvikuukausien aikana on talonmiehemme ja hänen loppumaton puurtamisensa ulkona. Haastattelin Neil Hardwickiä jokin aika sitten ja hän sanoi: ”Talonmies pitää kadut jäättöminä ja se tavallaan lisää 20 vuotta ikää tällaiselle vanhalle tyypille kuten minä, koska sitä pelkää kaatuvansa ja rikkovansa jotain.”

Herra Harwick on oikeassa kaatumispelon suhteen, sillä se ei ainoastaan satu, vaan on myös hyvin noloa, kun se tapahtuu muiden ihmisten edessä. Talonmies ei pelkästään hiekoita jäistä pihaa, vaan myös lapioi lunta, nostaa Suomenliput salkoihin, sitten kevään tullen hän korjailee, ajaa ruohoa, maalaa, pitää paikat kunnossa ja saa minut tuntemaan itseni todella laiskaksi istuessani ja katsellessani häntä.

Kokemukseni mukaan ainoat paikat Englannissa, mistä voisi löytää talonmiehen, on vanhainkodit, koulut, sairaalat ja joskus harvoin kerrostalot. Suomessaoloni aikana olen oppinut rakastamaan talonmiehen -erityisesti sellaisen, joka puhuu hieman Englantia- läsnäoloa. Tämä siksi, että vaikka olen auttanut isääni rakennustyömailla, en tunne oloani kovin mukavaksi Suomalaisten laitteiden, kuten esimerkiksi sulakerasian, kanssa.

Ennen joulua kaikki lukot rakennuksessamme vaihdettiin, mutta jostain syystä uudet avaimemme eivät sopineet lukkoon, joten meidän täytyi odottaa talonmiestä, joka päästäisi meidät sisään. Myöhemmin sinä iltana paloi asunnossamme sulake, joten talonmiehen piti tulla palauttamaan meille valoa ja energiaa. Seuraavana aamuna hän palasi jälleen kerran muurahaismyrkyn kanssa tappamaan ei-toivotut lemmikkimme. Nykyään tervehdimme toisiamme etunimillä. Siis talonmies ja minä.

Talonmiehestä on tullut oikea pelastusköysi erilaisten ongelmien käsittelyssä ja se on yksi niistä syistä, miksi rakastan kerrostalossa asumista. Kerrostalot ovat hienoja paikkoja seuraavien seikkojen johdosta: leikkikentät, pesutuvat, kierrätyslaatikot, yhteiset saunat, sukunimillä varustetut asuntojen ovet, oudot kokkaamishajut käytävissä ja matonhakkaamiset silloin, kun naapuri yrittää grillata vieressä.

Ok, on muutamia huonojakin asioita, kuten ulko-ovien automaattinen lukkoon meno illalla, vaikkakin ymmärrän, että se lisää turvallisuutta. Kun tapailin Päiviä menin tapaamaan häntä yhtenä iltana, enkä päässyt sisään. Minulla ei ollut matkapuhelinta mukana, joten heitin lumipalloja hänen kolmannen kerroksen asuntonsa ikkunaan, mutta en saanut häntä huomaamaan minua. Lopulta kirjoitin viestin lumeen ja palasin kotiin –Hän rakasti viestiäni!

Muuttaessani Helsinkiin tiesin, että yksi Suomalaisen kulttuurin ominaispiirteistä on se, että tuntemattomille ei helposti jutella. Koin tämän sinä iltana, kun jäimme lukkojen taakse ja istuimme pimeässä käytävällä. Naapurit, jotka kulkivat ohitsemme, käyttäytyivät kuin se olisi ollut heille mitä luonnollisin näky maailmassa ja kukaan ei edes tarjonnut meille teetä!

Olen pahoillani, Suomalaiset eivät ole ainoita, jotka eivät puhu tuntemattomille tai naapureilleen. En pystyisi kertomaan teille vanhojen Englantilaisten naapureideni nimiä, ja olisin yllättynyt, jos muut Englantilaiset siihen pystyisivät. Tämän vuoksi on mukava palata vaimoni kotikaupunkiin Virroille. Hän on onnekas saadessaan kasvaa alueella, missä suuri enemmistö naapureista on ollut ystäviä keskenään, ja on vieläkin. Yksi heistä jopa ajaa paikallista lumiauraa.

Written 13 Feb, 2004
Translated by Päivi Butcher


Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author

Comments(0)
Get it off your chest
Name:
Comment:
 (comments policy)

© Copyright CHAMELEON PROJECT Tmi 2005-2008  -  Sitemap  -  Add to favourites  -  Link to Ovi
Privacy Policy  -  Contact  -  RSS Feeds  -  Search  -  Submissions  -  Subscribe  -  About Ovi