Ovi -
we cover every issue
newsletterNewsletter
subscribeSubscribe
contactContact
searchSearch
Visit Ovi bookshop - Free eBooks  
Ovi Bookshop - Free Ebook
Join Ovi in Facebook
Ovi Language
Ovi on Facebook
WordsPlease - Inspiring the young to learn
Tony Zuvela - Cartoons, Illustrations
International Red Cross and Red Crescent Movement
 
BBC News :   - 
iBite :   - 
GermanGreekEnglishSpanishFinnishFrenchItalianPortugueseSwedish
Mene kotiin Occupy - liike!! (McFB - mika se on?) Mene kotiin Occupy - liike!! (McFB - mika se on?)
by Dr. Anis H. Bajrektarevic
2012-07-01 10:29:43
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author
DeliciousRedditFacebookDigg! StumbleUpon

Siitä asti, kun vuosia sitten kehitin termin „McFB elämäntapa“ ja varsinkin sen jälkeen kun kiehtovat Facebook artikkelini (Is there life after Facebook I and II) julkaistiin, olen saanut pyyntöjä selventää artikkelien merkitystä. Yleisin vastaukseni on itsessään kysymys: Jos ihmiset harvoin koskaan kyseenalaistavat  fetisisaatiota tai vastustavat (itsensä) yksinkertaistamista, niin miksi niitä seuraava brutalisaatio on yllätys heille?

Yrittämättä esittää yhtenäistä teoriaa, nämä seuraavat rivit ovat minun valaisevia löydöksiäni, ennen kaikkea teemalle miksi on aika mennä kotiin ja etsiä hiljaisuutta.

Sosiologi Max Weber oli ensimmäinen modernin ajan ajattelijoista, joka ottaen vaikutteita saksalaisen klassismin ja dialektisen materialismin suurilta filosofeilta, huomioi että teollistunut maailma käy läpi nopeaa prosessia valtion (ja muiden tärkeiden yhteiskunnalisten) instituutioiden järkeistämisen suhteen. Tämä prosessi, Weberin mukaan, henkilöityy parantuneeseen tehokkuteen, ennustettavuuteen, laskettavuuteen sekä kontrolliin minkä tahansa epävarmuuden uhkan kanssa. Täten epävarmuus tulisi ymmärtää suhteessa historiallisesti epävakaisiin esikognitiivisiin ja kognitiivisiin ihmisten, yksilöiden sekä ryhmäin dynamiikkoihin. Weber varoittaa, että lamauttava, kylmä ja laskelmoiva ylirationalisaatio saattaisi johtaa epämääräiseen järjettömyyteen. Hänen kuuluisa vertauskuvansa rautahäkistä tai epäselvyyden rationalisuudesta viittaa hänen huoleensa, että erittäin rationaalinen julkinen instituutio väistämättä etäännyttää itsensä ja muuttuu epäinhimilliseksi niille jotka se työllistää ja niille joita se palvelee, pikkuruisen ylimmän kastin menettäessä kosketuksen todellisuuteen.

Uudelleen käsitellen, ajattelen ja tuoden Weberin (sekä Sartren, Heideggerin, Lukácsin, Lefebvren, Horkheimerin, Marcusen ja Blochin) teorioita nykyaikaan Yhdysvaltalainen sosiologi George Ritzer oletti, että 1900 – luvun lopun instituutiot ovat niin rationaalisia ajattelussaan, että koko yhteiskunta on kokenut Mcdonaldisaation, sillä pikaruoka toimialan toimintaperiaatteet ovat vähitellen levinneet muihin yhteiskunnan segmentteihin ja elämän eri aspekteihin. (The McDonaldization of Society, ristiriitaa herättänyt, hyvin inspiroiva kirja vuodelta 1993.)

Ritzer toteaa, että (i) McTehokkuus saavutetaan tarpeettoman ajan tai panoksen systeemaattisella eliminoinnilla tiettyä päämäärää tavoiteltaessa. Kuten kansantalouden on oltava kilpailukyvyllisellä tavalla tuottava on myös yhteiskunnan oltava tehokas. Tämän mantran mukaan vain yhteiskunta, jota johdetaan liiketalousmallien ja markkinointi periaatteiden mukaan, voi olla menestyksekkäästi optimoitu valtiomuoto. Korkealuokkainen tehokkuus työpaikalla (ja muut laajat sosiaalisuuden osa-alueet) on saavutettavissa esittelemällä F.W. Taylorin ja H. Fordin liukuhihna-malli sekä heidän intellektuaalinen toimintansa (intellektuaalinen liukuhihna-malli) henkilöstöjohtamiseen. Näin ollen McTehokkuus vakiinnuttaa tämän systeemin, suojellen sen karmaa ja dharmaa spontaaniudelta, poikkeamilta, tarpeettomilta kysymyksiltä sekä kokeiluilta ja yllätyksiltä.

(ii) McLaskettavuus on yritys mitata laatua määrän käsitteillä, jolloin laadusta tulee toissijaista, pahimmassa tapauksessa yhdentekevää. IT- sektori, hakukoneiden ja verkossa sijaitsevien klubien kanssa on huomattavasti vaikuttanut laskettavuuden kasvavaan korostumiseen. Ei vain pikaruoka – toimiala (miljardi ateriaa, jokainen palveltu minuutissa), vaan myös Google, Facebook , television reality-ohjelmat kuten myös yliopistot, sairaalat ja matkatoimistot, operoivat kaikki melkein päähänpinttymäksi muodostuneen ja palvotun ”eniten ääniä saanut”, ”useimmin vierailtu”, ”suosituin”, iso on kaunista matriisin kanssa. Se on laskettavuus, joka mystisesti vakuuttaa meille, että BigMac on aina paras ateria – paljous määreen mukaan. Että paras kirja on bestseller – kirja. Ja että paras kappale on se joka on saanut eniten klikkauksia Youtubessa. AirAsia lentoyhtiöllä on iskulause ”jokainen voi lentää nyt.” Määrä, koko, pituus ja volyymi ovat ainoat asiat, joilla on merkitystä. Täten, numerosta, puhtaasta luvusta tulee (Burger) King. Eläköön Yahoo, Kuningas! Monet oppilaistani ovat myöntäneet minulle, että Google on heille enemmän kuin hakukone, että ”googletus” on oikeastaan vakiintunut keino, mikä usein korvaa kognitiviisen valintaprosessin heidän valmististautuessaan kokeita ja tehtäviä varten. Joten avustamisen sijaan se jatkuvasti korvaa ihmisen ajattelu prosessin.

(iii) McEnnustettavuus on rationaalisen McDonalds prosessin avaintekijä. Laajemmassa mittakaavassa rationaalinen (rationaalisesti optimoitu) yhteiskunta on sellainen missä ihmiset tietävät etukäteen mitä (ja milloin) odottaa. Näin ollen pikaruoka on aina keskinkertaista – se ei koskaan maistu erittäin pahalta eikä koskaan erittäin hyvältä. McRuoan parametri on silloin yllätyksetön maailma, jossa tasavertaisesti pettymys ja ilahdus loistavat poissaolollaan. McAteriat tulevat aina yhdistämään yhtenäisen valmistuksen ja ainesosat kuten myös standardisoidut työntekijöiden univormut ja heidän mittatilaus lähestymistapansa. Loppuen lopuksi, kyse ei olekaan ruoasta. Mikä tekee McDonaldsista niin suositun on koko,  määrä ja ennustettavuus. (Kaikki kolme ovat suhteellisesti ja kausaalisesti optimoidut ja saaneet tehtävänsä: ateria, kuka sen tarjoilee ja kuka sen vastaanottaa - kunnes näiden kolmen paikallisuus ja substanssi muuttuu fluidiksi, vanhentuneeksi ja epäoleelliseksi. Tälläisessä ennustettavuuden ilmapiirissä, kuuliaisuuden äänetön kulttuuri (oman epäoleellisuuden tietämättömyys syövyttävän riippuvuuden kautta.) on kuin leipää kansalle, jopa huomaamatta. Sen seurauksena enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia tulee keskeiseksi kysymykseksi ennustettavuudelle, molemmissä päissä: kysyntä (odotus, mahdollisuus) ja tarjonta (päättäväisyys, oletettavuus).

(iv) McKontrolli edustaa Ritzerin neljättä ja viimeistä Weberiläistä näkökulmaa. Perinteisesti (kognitiivisuuden ajasta lähtien) ihmiset ovat olleet ennalta arvaamattomin osatekijä, muuttuja rationaalisille byrokraattisille järjestelmille, joten on elin tärkeää McOrganisaatiolle tavoitella (rauhoitellen) kontrollia. Nykyään, teknologia tarjoaa lukuisia palliatiivejä ja työkaluja, työnantajien (tarjonta, oletettavuus) ja asiakkaiden (kysyntä, mahdollisuus) tehokkaaseen kontrolliin, kuten myös kontrolloijien kontrolloimiseen. Artikulaatio, omatoiminen mielipiteiden muodostus, spontaani aloitteellisuus sekä kontrolloimaton toiminta ovat melko simuloituja, mut hyvin harvoin simuloituja. Vain kun mahdollisuuksien laaja kirjo on hiljaa pienenemässä, vaikuttaa typistetty mahdollisuuksien kenttä niin suurelta. Tätä tarkoitusta varten ovat IT-työkalut hyvin käteviä (halpoja, huomaamattomia, näkymättömiä, mutta kaikkialla läsnäolevia sekä hyvin tarkkoja) kun ne laskevat, päättävät etukäteen, kanavoivat ja suodattavat liikkeitä, kuten ne myös samalla varastoivat ja analysoivat käyttäytymismalleja sydänmettömillä algoritmeillään.

Tehokkuuden, laskettavuuden sekä ennustettavuuden instrumenttejen avustamana kontrolli eliminoi (preemion tai ainakin minimoi sen vaikutuksen) autenttisuuden, omavaraisen ajattelun ja itsenäisen ajattelun. Kriittisen ajattelun syvyys ja frekvenssi  sekä ennustamattomien ihmisten toimien ajamana odottamattomat johtopäätökset rationalisoidaan etukäteen annettujen muutujien arvoksi, jolloin lopputuloksia on vain siedettävän vähän. Hyper-järkeistetty, harjoiteltu, ultra-tehokas, ennustettava ja kontrolloitu ympäristö merkitsee myös täyttä johdonmukaisuutta asymmetriselle sosiaaliselle sekä toimimattomalle-empaattiselle ympäristölle sekä täydelliselle  tottelevaisuudelle (ilman voimaa ohjailu, ilman määränpäätä ohjaillut, ”tökityt, twiitatut sekä fleshmobatut huvin vuoksi, hyödylliset idiootit, sosiaaliseen koneeseen ilman kitkaa sopivat”.)

Joten, lopullinen McYhteiskunta tuote on erittäin tehokas, ennustettava, laskettu, standardisoitu, tyypitetty, välitön, sopusointuinen, matkiva sekä kontrolloitu ympäristö, joka on kummallista kyllä mittakaavan palvovan glorifioinnin mystifioima. Tälläisen yhteiskunnan alamaiset ihannoivat omaa systeemiään fetissiin asti ja väheksyvät omaa panostaan – sulava ja melkein huomaamaton vaihtokauppa. IT:n massiivisella avustuksella, toistuva ja vakava jättimäisten ostoskeskusten kulissien käyttö (kuluttajan kuume sekoitettuna cyber-neuroosilla sekä psykosomaattisilla oireilla) kuvastaa ympäristöä, joka on täydellinen esimerkki termistäni McFB elämäntapa.

Tämä on verkko – rautahäkki elinympäristö: kiiltävä mutta välineellistetty, kylmä ja brutaali paikka: kykenemätön näkemykseen, empatiaan, aloitteellisuuten tai toimintaan. Jos ja kun on näin, onko mitään eroavaisuuksia havaittavissa Gulagin sekä Goo(g)lag:in välillä, molemmat ovat vapaiden mielien vankiloita. Eroten vakiintuneesta retoriikasta; rohkeus, solidaarisuus, näkemys ja aloitteellisuus ovat olleet  enemmän valvottuja, rajoitettuja, stigmatisoituja ja syytettyjä kuin parannettuja, tuettuja ja kannatettuja ihmiskunnan historian aikana – niitä on perinteisesti pidetty uhkina virkaan vihityille tahoille, haasteina toimivalle status quolle, uhmakkaina dogmaattisille hyväksytyn, sallitun, mainostetun, rutinoituneen, tunnistetun ja tilatun sosiaalisen käytöksen värvätyille.

Käsitellen yksityiskohtaisesti hyvin tunnettua Fukuyaman  ’puolustavan modernisaation’ argumenttia sen kertoessa, että koko ihmiskunnan historian aikana teknologinen kehitys on tähdännyt tyydyttämään turvallisuuden (ja kontrollin) tavoitetta; ja se on harvoin (jos koskaan) tähdännyt haluun (laajentaa muuttujaa ja) helpottaa ihmisen olemmassaoloa tai parantaa ihmisen emansipaatiota  ja yhteiskuntien vapautumista. Täten paitsi jos systeemin aikaansaannoksina, intellektualliset sekä teknologiset läpimurrot on perinteisesti nähty ja tunnettu uhkina.

Sen seurauksena kaikki cyber-sosiaaliset verkostot ja hakukoneet ovat kaukana siitä miksi niitä esitetään:  hajasijoitettu mutta yhteinäinen äly (joka navigoi laadun painolla toisinkuin tietyn paikallisuuden painolla.) Tosi asiassa ne palvelevat ennustettavuutta, tehokkuutta, laskettavuutta sekä kontrolloinnin tarkoitusta, ja vasta sen jälkeen ne palvelevat kaikkea muuta – olla käyttäjä ystävällinen ja sen palvelujen olevan massoille viehättävä. Tarkastellessa sosiaalisen ilmiön uutta dynamiikkaa manipuloivan fetisismin (todennäköisyys) ja itsensä väheksynnän (mahdollisuus) välillä, cyber – sosiaaliset sovellukset, nämä ihmisempatian roskakorit – ovat erityisen kiinnostavia.

Facebook itsessään on täydellinen esimerkki miten käyttää hyväkseen (simuloida, sen sijaan että stimuloisi ja eläisi) ihmisten tuottamia sisältöjä. Sen työkalupakki tarjoaa tehokkaat, rationaaliset, ennustettavat, puhtaat ja läpinäkyvät sekä mikä kiinnostavinta, erittäin käyttäjäystävällisen pelkistyksen kaikista mahdollisista suhteista kahden henkilön välillä: ’ystävä’, ’ei-ystävä’. Se asettaa universaalin kielen, niin standardoituneen ja yksinkertaisen että jopa kone voi sitä ymmärtää – binaari koodi ’1’ (ystävä) ’0’ (ei-ystävä) tai loppujen lopuksi ’1’ (veli/sisko), ’1/0’ (ystävä), ’0’ ei-ystävä vain kaksi lukua syöttämään tarkkoja algoritmi laskuja. Muistakaa, numero on kuningas. Gott ist tot, rakas Nietzsche – niin ovat ihmisetkin.

Olkoon se vallattu tai piiritetty, McDonalds pitää ruokalistansa. Sen sijaan meidän pitäisi vihdoin vallata itsemme (vähentämällä jättimäistä melu saastetta ympärillämme.)

On korkea aika korvata ei konseptuaalinen juoksu kaduilla hiljaiseen pohdiskeluun kotona.
Anteeksi Garcin, helvetti eivät ole muut ihmiset. Helvetti olemme me!

************************************************

Post Scriptum:

Presidentti Obaman tunteisiin vetoavassa puheessa vuoden 2011 joulukuulta, hän avoimesti varoitti kansalaisia. ”Epätasa-arvo vääristää meidän demokratiaamme. Se antaa ylisuuren äänen niille muutamalle joilla on varaa kalliisiin lobbaajiin (...) rikkaimmat amerikkalaiset maksavat vähiten veroja yli puoleen vuosisataan (...) Joillakin miljardööreillä on niinkin alhainen veroprosentti kuin 1%. Yksi prosentti! (...) Vapaa markkinatalous ei ole koskaan ollut lupa viedä mitä haluaa keneltä tahansa haluaa...”

(The Oswatomie High School, Kansas, 06 December 2011, the While House Press Release).

Kaksi kuukautta ennen tuota puhetta, arvostettu, poliittisesti tasapainoinen ja puolueeton yhdysvaltain Kongressin budjetti toimisto (CBO) julkaisi oman tutkielmansa “Trends in the Distribution of Household Income between 1979 and 2007” (lokakuu 2011.) CBO löysi, että vuosien 1979 ja 2007 välillä ylimmän 1%:n tulot kasvoivat yhdysvalloissa noin 275 %.  Samaan aikaan oli 65 % lisäys seuraaville 19 %:lle kotitalouksista, alle 40 % lisäys seuraaville 60%:lle kotitalouksista ja lopulta vain 18% lisäys tuloissa alimmalle 20%:lle kotitalouksista. Jos käsitellään tämän melkein 30 vuoden ajanjakson inflaatiota, niin nimellinen kasvu kääntyisi negatiiviseksi reaali tuloissa melkein 80% yhdysvaltalaisista kotitalouksista; 10 prosentin  reaali kasvu ylemmille 19% kotitalouksista ja silti yli kolmenkymmen prosentin kasvu 1% talouksista.

Saatavilla olevien hakukone laskureiden mukaan tämä tutkielma on ladattu 74000 kertaa sen julkistamisen jälkeen kolme kuukautta sitten. Vertailun vuoksi, keskiverto video miljardööri Conrad Hiltonin tyttärentyttärentyttärestä saa YouTube:ssa yli 31 miljoonaa klikkausta. Noin kolme miljoonaa amerikkalaista edustaa rikkainta yhtä prosenttia väestöstä. Keitä ovat nämä loput 99% anteeksi, 28 miljoonaa henkilöä – jotka ovat kiinnostuneita yhdentekevistä videoista (näillä sanoilla: he eivät voi tehdä tätä minulle, olen rikas) neiti Paris:ista?
Muistakaa mitä kysyin tämän artikkelin alussa: Jos ihmiset harvoin koskaan kyseenalaistavat fetisisaatiotaan tai vastustavat (itse) väheksyntäänsä, miksi siitä johtuva brutalisaatio on heille yllätyksenä?

********************************************************

Anis H. Bajrektarevic, Professori - Chairman Intl Law & Global Political Studies - Wien 12 tammikuuta 2012

From the original English text: ‘Go Home, Occupy Movement’ - translated by: Jussi Nieminen


     
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author

Comments(0)
Get it off your chest
Name:
Comment:
 (comments policy)

© Copyright CHAMELEON PROJECT Tmi 2005-2008  -  Sitemap  -  Add to favourites  -  Link to Ovi
Privacy Policy  -  Contact  -  RSS Feeds  -  Search  -  Submissions  -  Subscribe  -  About Ovi