Ovi -
we cover every issue
newsletterNewsletter
subscribeSubscribe
contactContact
searchSearch
Resource for Foreigners in Finland  
Ovi Bookshop - Free Ebook
Ovi Greece
Ovi Language
Books by Avgi Meleti
The Breast Cancer Site
Tony Zuvela - Cartoons, Illustrations
Stop human trafficking
 
BBC News :   - 
iBite :   - 
GermanGreekEnglishSpanishFinnishFrenchItalianPortugueseSwedish
Jukka Relander: Tyovaenpuolue ei tunne patkatyovakea Jukka Relander: Tyovaenpuolue ei tunne patkatyovakea
by Maippi Tapanainen
2007-09-12 09:57:37
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author
DeliciousRedditFacebookDigg! StumbleUpon

Jukka Relander ei hämmästele vasemmiston vaalitappiota. Itse asiassa hän arvelee, ettei vasemmistopuolueille tulevaisuudessakaan ole parempaa odotettavissa, mikäli nykyinen meno jatkuu. Eurooppalaisen oikeistolaistumisaallon syyttäminen menetyksistä on henkistä laiskuutta ja jättää perusongelman huomiotta: jos ei juoksuhaudoista luovuta, ainakin niiden sijaintia tulee siirtää.

Relander sanoo kuuluneensa siihen suureen joukkoon suomalaisia, jotka pohjimmiltaan ajattelevat ja tuntevat, että” kaikkihan me ollaan tavallaan demareita”. Ehdokkuuden kautta hänelle valkeni toinen todellisuus.

”Ennen vaaleja en olisi uskaltanut edes ajatella tilanteen olevan niin paha”, Relander myöntää.

”Demaripoliitikot ovat kuusikymppisiä lähes kaikki, eivätkä ne yksinkertaisesti tiedä, millaisessa yhteiskunnassa nuoret kaupunkilaiset elävät. Olin demareiden kanssa eri mieltä lähes kaikesta. Ainoa poikkeus joukosta oli Osku Pajamäki.”

Relanderin mielestä SDP:n suurin kompastuskivi on se, että puolue on onnistunut karkottamaan älymystön riveistään. Viimeinen nuori radikaali on Erkki Tuomioja.

”Älymystön myötä puolue on menettänyt ja menettää kyvykkyyttä yhteiskunnallisen analyysiin.”

Analyysin puutteesta kertoo, että kaksitoista vuotta hallituksessa istunut puolue keskittyi vaalikampanjassaan vaatimaan parannuksia itse tekemiinsä heikennyksiin.

”Molempien vasemmistopuolueiden sisäisessä kehityksessä näkyy kahtiajakoa. Kumpujen yöstä nousevat voimat marssivat esiin. Vasemmistoliitto ei oikein ole löytänyt identiteettiään Neuvostoliiton jälkeisessä maailmassa.”

Myös SAK:n esittämättä jäänyt, mutta kaikkien näkemä vaalimainos heijastaa Relanderin mielestä outoa ihmiskuvaa.

”Kun näin sen, ajattelin että jumalauta, elääkö ne tuossa! Kenen mielestä ihrainen rasvamaha on kadehdittava?”

Työväen puolue työväen pariin

Reaalisosialismin romahduksen ohella vasemmiston käymistilaa ylläpitää jälkiteollisen yhteiskunnan murtuminen, sitä seurannut uuden työn synty ja epätyypillisen työn muuttuminen tyypilliseksi. Pätkätyö on tullut jäädäkseen, vaikka kaikki eivät sitä halua tunnustaa.

”Demarit pitävät kynsin hampain kiinni teollisen yhteiskunnan jäänteistä, ja heitä on mahdoton saada tajuamaan edes sitä, miksi pätkätyö syntyi.”

Viimekädessä jääräpäisestä menneisyyden reunassa roikkumisesta kärsivät työläiset.

”Kun pätkätöitä ei hyväksytä, niitä torjutaan tekemällä olosuhteet mahdollisimman kurjiksi, niin ettei kukaan haluaisikaan niitä tehdä. Moni kuitenkin joutuu niitä tekemään, halusi tai ei.”

Kurjuuden varmistamiseksi pätkätyöttömän toimeentulon hankkiminen on muotoiltu mahdollisimman ikäväksi ja mutkikkaaksi.

”Sosiaaliturvassa elää erityinen kontrolliajattelu, joka ilmenee muun muassa siten, että työttömät nähdään säälittävinä rääpäleinä.”

Jos SDP tahtoo olla työväen puolue, Relander suosittelee reipasta retkeä ulos joukkojen pariin.

”Demarit olivat mukana toteuttamassa reformia, jonka seurauksena työ muuttui projektiluontoiseksi. Nyt heillä pitäisi olla uteliaisuutta selvittää, mitä muuta kuin elinikäistä paperityöläisyyttä tai siistiä virastovirkaa ihmiset elääkseen tekevät.”

Pätkätöistä puhuessaan Jukka Relander tietää, mistä puhuu. Kuluvalla vuosituhannella hänen pisin työsuhteensa on kestänyt 4,5 kuukautta. Sinänsä sopivaa elämäntapaa jäytävät pätkätyön ongelmat, suurimpana perusturvattomuus.

”Kun perusasennoituminen on ollut, että pätkätyö on silpputyötä ja silpputyö on paha, josta on päästävä, niin kaikki parannukset on jätetty tekemättä. Hoitamatta ovat jääneet neuvottelusuhteet, vanhempainlomat, sairaslomat, eläkkeet, perusturva, työttömyysturva ja työterveydenhoito, kesälomat, viikonloppuvapaat ja varallaolokorvaukset. Pätkätyöläinen on aina valmiina.”

Vasemmisto oppii uimaan tai uppoaa

Relanderin mielestä vasemmistopuolueiden täytyy etsiä tiensä tälle vuosituhannelle, muuten nykyinen ”oikeistoaalto” on vain esimakua tulevasta. Vasemmistoliitosta rönsyää nuoria aktivisteja, mutta SDP:n tupailloissa ei tunnu tapahtuvan mitään. Uskolliset äänestävät, jos kohta hekään.

”Joko demarit keksivät ruudin uudelleen tai vihreät ottavat jälkiteollisessa yhteiskunnassa vasemmiston position. Olennainen oikeistosta erottava kysymys on suhde kulutukseen.”

Vaalityö osoitti Relanderille, että luontevan keskustelukumppanin löytäminen ei katso puoluetta.

”Heitä tunnisti kokoomuksen sosiaaliberaaleissa, keskustan liberaaleissa, vasemmistoliiton riveissä – keskusteluyhteys toimi moneen suuntaan.”

Relanderin omat kannatuslukemat heijastavat oikeisto-vasemmisto -akselin murtumista. Kumpulassa hän kilpaili äänestäjistä vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen, Katajanokalla kokoomuksen Pertti Salolaisen kanssa. Jonkinlaiseen punavihreään älymystöön Jukka Relander kuitenkin kuuluu, ja juuri siltä taholta löytyy myös kykyä tiukkaan yhteiskunta-analyysiin. Taitava ja osuva kritiikki ei kuitenkaan riitä, ihmiset pitäisi saada myös innostumaan.

”Kokoomus onnistui vaalityössään välittämään myönteistä energiaa. Se ei kuitenkaan ole sidoksissa poliittiseen suuntaukseen, sellaistahan voisi tapahtua ihan järkevienkin ihmisten parissa”, Relander naurahtaa.

Kokoomuksen kaksoissalkov

Maassa on vihreillä ryyditetty porvarihallitus, ja talousasiat ovat nousukauden jäljiltä harvinaisen hyvin. Relander näkee kuitenkin ajassa liikkuvan merkkejä nousukauden hiipumisesta ja tulossa olevasta pienestä tai keskisuuresta talouden taantumasta.

”On mielenkiintoista nähdä, miten se vaikuttaa poliittiseen ilmastoon. Vanhasen kuivakkaan realismiin kohdistuu suuria odotuksia, toivotaan, että hän malttaisi tehdä järkevää suhdannepolitiikkaa.”

Toinen suuri hallituspuolue, kokoomus, pääsi Relanderin mielestä valtaan aivan väärään aikaan, samoin kävi myös 1980-luvulla. Nyt puolue lupasi samaan aikaan veronalennuksia ja palkankorotuksia hoitajille. Relanderin sanoin kokoomus onnistui tekemään ”kaksoissalkovin vailla vertaa”. Hoitajien pettymykseksi suuret palkankorotukset jäävät haaveeksi, ja syitä etsiessään Relander kehottaa hoitajia kääntämään katseen peiliin.

”Sairaanhoitajat ovat järjestöllisesti suurimpia kokoomuksen kannattajia, ja ryhmänä huonoja ajamaan omia etujaan. Minun on mahdoton ymmärtää, miksi he äänestävät itseään vastaan.”

Samasta lorupussista palkankorotuslupausten kanssa on nostettu kokoomuksen veroale-puheet, ainakin niiltä osin kuin keskiluokan on luvattu hyötyvän enemmän kuin häviävän.

”Kokoomuksen lupailemat veronalennukset ovat osa sen itsensä moittimaa jakopolitiikkaa, johon nyt ei olisi varaa. Kerrankin olen Sailaksen kanssa samaa mieltä, jaettavaa ei ole. Ei, vaikka itsekin voisin luetella viisikymmentä kohdetta, joihin kipeästi tarvittaisiin lisää rahaa.”

Relander ei usko myöskään oikeiston ylioptimistisiin odotuksiin, joiden mukaan työllisyys paranee omia aikojaan. Satsaamista työllisyyden hoitoon tarvitaan jatkossakin. Ja ennen kaikkea, Suomen talous ajelehtii globaaleilla laineilla, ja yllätyksiin on syytä varautua.

”Kukaan ei edes halua tietää, kuinka paljon USA:n talous keikkuu tyhjän päällä.”

Riistokin on ulkoistettu

Mitä vasemmiston sitten pitäisi uudesta työstä oppia? Työ on siirtynyt tehtaasta studioon, aivan kuten Matti Virtanen jo 1987 julkaistun kirjansa nimessä ennusti. Relanderin mukaan keskeistä muutoksessa on, että uuden työn tekijät eivät valmista tavaroita, he tuottavat merkityksiä.

”Isoin osa T-paidan tuotantoprosessia on brändin luominen. Tällaisessa symbolisessa tuotantoprosessissa toimivien työntekijöiden ongelmat ovat erilaisia kuin materiaa tuottavien, kone- ja lihasvoimaa käyttävien teollisuustyöläisten.”

Yksi työelämän ydinkysymyksistä sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti koskee tekijänoikeuksia. Välistävetäjiä löytyy niin kiinalaisen työläisen kuin suomalaisen toimittajankin tuotannolle. Oikeuksia ihmisten työhön ostavat, myyvät ja ennen kaikkea rahastavat tahot, jotka eivät itse tuota mitään. Pahimmillaan kehitys johtaa uuden torpparilaitoksen syntyyn. Silloin työläinen kuokkii omaa peltoaan – tai aivojaan – omalla riskillään, mutta hyödyn sadosta korjaa joku aivan muu.

”Pääoman oikeus voittoihin on saanut eettisen perustelunsa yrittäjän riskinotosta, mutta alihankintaketjut siirtävät riskin työntekijälle ja voitot yrittäjälle. Se ei voi olla kestävä ratkaisu.”

Globaalin säätelyjärjestelmän luominen on Jukka Relanderin mielestä välttämätöntä aivo-orjuuden estämiseksi. Välineiksi on otettava kansallinen lainsäädäntö, EU:n säädökset ja edelleen kansainväliset säännöt. Riiston ulkoistamisen torjunnassa ensimmäinen askel on työn ja tuotannon käsitteiden uudelleenmäärittely. Mutta myös työelämän lainsäädäntöön on Relanderin mielestä syytä puuttua välittömästi.

”Työsuhderegulaation ulottaminen koko alihankintaketjuun olisi hyvä lähtökohta.”


   
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author

Comments(1)
Get it off your chest
Name:
Comment:
 (comments policy)

Juhani.G2008-01-31 22:25:52
Olipas täyttä asiaa! Kiitos tästä artikkelista! Ü


© Copyright CHAMELEON PROJECT Tmi 2005-2008  -  Sitemap  -  Add to favourites  -  Link to Ovi
Privacy Policy  -  Contact  -  RSS Feeds  -  Search  -  Submissions  -  Subscribe  -  About Ovi