Ovi -
we cover every issue
newsletterNewsletter
subscribeSubscribe
contactContact
searchSearch
Philosophy Books  
Ovi Bookshop - Free Ebook
Stop human trafficking
Ovi Language
George Kalatzis - A Family Story 1924-1967
Stop violence against women
Tony Zuvela - Cartoons, Illustrations
International Red Cross and Red Crescent Movement
 
BBC News :   - 
iBite :   - 
GermanGreekEnglishSpanishFinnishFrenchItalianPortugueseSwedish
Laki ja oikeus Laki ja oikeus
by Maippi Tapanainen
2007-03-23 09:39:52
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author
DeliciousRedditFacebookDigg! StumbleUpon

Suomessa lait säätää eduskunta, käytäntöön niitä soveltavat virkamiehet ja ristiriidat ratkaisee riippumaton tuomioistuin. Teoriassa kätevää kuin liukuhihnatyö. Eduskuntavaalit häämöttävät lähitulevaisuudessa ja kansanedustajakandidaatit odottavat, että pääsisivät Arkadianmäelle lunastamaan vaalilupauksiaan. Todellisuuteen törmätessään moni uusi kansanedustaja suurine unelmineen pettyy kuin ensimmäisen vuoden opiskelija, joka uskoo sivistyksen asuvan yliopistossa. Suurin osa lakien säätämisestä on EU-direktiivien kansallistamista, niiden valmistelun hoitavat virkamiehet ja tiukanpaikan tullen lopullisen ratkaisun tekevät tuomioistuimet.

Kapulakielen paluu

www.ydinlehti.fiKäytännössä lainsäädäntöön liittyvät poliittiset linjaukset tehdään hallituksessa, lopullisen siunauksensa lait saavat eduskunnassa. Siinä välissä lainsäädäntötyön parissa askartelevat eri ministeriöiden virkamiesarmeijat. Eduskunnassa lain voiman saavat toisinaan säädökset, joiden sisältöä edes niiden kirjoittajat, päättäjistä puhumattakaan, tuskin edes itse ymmärtävät.

Tämän päivän lainsäädäntötyö on paljolti EU-direktiivien soveltamista kansallisiin lakeihin. Yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuoria huolettaa erityisesti tapa, jolla EU:n doktriinit suomalaisiin lakeihin kirjoitetaan.

”Direktiivit käännetään huonolle kielelle, luodaan muun muassa täysin uusia käsitteitä. Esimerkkinä voi mainita viimesyksyisen julkisia hankintoja koskevan lain, jota soveltamaan joutuvia ei käy kateeksi. Mutta yksittäisiä lakeja suurempi ongelma on tartuntavaara, se että sama mongerrus tarttuu kotimaisen lainsäädännön kieleksi.”

Lakipykälien kirjoittaminen on hienosäätöä yleisyyden ja yksityiskohtaisuuden välillä, kuvailee Helsingin yliopiston lehtori, oikeusfilosofian ja oikeusteorian dosentti Ari Hirvonen valmistelutyötä. Hän kehuu ministeriöiden tuotosten keskimäärin kohentuneen aiemmista vuosikymmenistä, mutta muistelee esityksistä löytyneen viime aikoinakin häilyvyyttä suuntaan jos toiseenkin.

”Sisäministeriön valmistelemassa säädösehdotuksessa esitettiin säädettäväksi erikseen strutsin vetämien kärryjen käytöstä puistoissa, saman ministeriön valmistelijat ehdottivat myös alkoholin nauttimiskiellon laajentamista kaikille julkisille paikoille.”

Strutsikyydin varalta laadittu laki menisi pilkunviilaamisen piikkiin, mutta juomakielto olisi laiksi edetessään kriminalisoinut pussikaljoittelun ohella myös Ullanlinnan vappusamppanjat ja ravintolan terassilla nautitut huurteiset.

Lait voivat olla hyvin tai huonosti kirjoitettuja, mutta yksiselitteisiä ne eivät ole koskaan. Sekä Hirvonen että Tuori painottavat, että lait eivät ole absoluutteja, vaan niiden tulkinta on hermeneutiikkaa. Samaa tutkimusotetta käytetään myös pyhien kirjojen selittämiseen, ja kuten tunnettua, sekä Raamatun että Koraanin tulkinta on edelleen pahasti kesken.

Lakeja kirjoittavat yhdet virkamiehet ja niiden soveltamisesta vastaavat toiset, ja molempien kyvyt vaihtelevat. Nykyinen normipöheikkö alkaa kuitenkin olla kova paikka tottuneellekin suunnistajalle. Yksittäiselle kansalaiselle tilanne käy kinkkiseksi, jos oma ja viranomaisen tulkinta laista poikkeavat toisistaan.

”Esimerkiksi KELAn päätöksissä perusteet tulisi ilmaista siten, että päätöksensaaja kykenee ilman juristin apua ymmärtämään, mitä normeja päätöksen taustalta löytyy, ja miten siitä voi valittaa”, Hirvonen sanoo, mutta arvelee, että apu olisi monelle tarpeen. Ongelma on vanha, vaan ei vähäinen. Jos virkamiehen tekemän päätöksen saaja ei käsitä sen perusteluja, valittaminen on yleensä hyödytöntä. Pelkkään epämääräiseen tyytymättömyyteen ja väärinkohdelluksi tulemisen tunteeseen vetoaminen kun ei valituksen perusteeksi riitä.

Politikointia perusoikeuksilla


Ristiriitoja lakien tulkinnasta syntyy myös kansalaisille perustuslaissa määritellyistä oikeuksista. Ari Hirvonen nostaa esimerkiksi kahden perusoikeuden, yksityisyyden suojan ja sananvapauden suhteen.

”Suomessa yksityisyyden suoja on perinteisesti ollut vahva ja lehtiä on tuomittu sen loukkaamisesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistumisessa linja on ollut sananvapautta painottava, ja vaikka sen päätökset eivät sido tuomioistuimia, niillä on painoarvoa.”

Perusoikeuksien toteutumista valvovia tuomioistuimia on perustettu totalitarismin jälkeisiin valtioihin, kuten Saksaan toisen maailmansodan jälkeen ja Itä- ja Keski-Euroopan maihin kommunistisen järjestelmän romahdettua. Tällaisen valtiosääntötuomioistuimen perustamisvaatimuksia Suomessa on viime vuosikymmeninä kuultu harvakseltaan ja lähinnä Euroopan unionin vastustajien joukosta. Usko perustuslakivaliokunnan kykyyn huolehtia kansalaisten perusoikeuksien toteutumisesta jo lain valmisteluvaiheessa ja epäilykset demokraattisen päätöksenteon kapenemisesta pitävät puolueet nykyjärjestelmän kannalla.

Valtavirrasta poiketen Ari Hirvonen ilmoittautuu perusoikeustuomioistuimen kannattajaksi.

”Tiedän, että monet ovat asiasta eri mieltä. Itse kuitenkin näkisin, että esimerkiksi hedelmöityshoitolaki olisi ollut sen tyyppinen kysymys, jota olisi pitänyt käsitellä perustuslakituomioistuimessa. Kyseessä oli yhdenvertaisuus lain edessä. Toinen esimerkki on terrorisminvastainen sota, jonka mahdollisesti aiheuttamaa vauhtisokeutta lainsäädännössä nimenomaan perustuslakituomioistuin olisi oikea paikka kontrolloida.”

Perusoikeuksiaan voi toki perätä tavallisessa tuomioistuimessa. Kaarlo Tuorin mielestä vuonna 2000 voimaantulleen perustuslain yhteydessä päätetty tavallisten tuomioistuinten saama jälkikontrollioikeus meni läpi yllättävänkin vähällä keskustelulla.

”Tuomioistuinten asema muuttui ja ne saivat lisää valtaa. Myös se, että EU-oikeus on joka tapauksessa etusijalla ja menee kansallisten normien ohi, on siirtänyt päätösvaltaa eduskunnalta tuomioistuimille.”

Vaikka Tuorin mielestä erilliselle perusoikeustuomioistuimelle Suomessa ei ole tarvetta, politiikan juridisoitumisesta ja juridiikan politisoitumisesta on syytä keskustella. Hänen mukaansa perusoikeustuomioistuimen kannattajien argumentoinnit ovat 1970-luvun jälkeen olleet enimmäkseen nationalistisia ja pikemminkin kansalliseen suvereniteettiin kuin yksilöiden perusoikeuksien toteutumiseen vetoavia.

”Toisaalta on olemassa ylikonstitutionalisoinnin vaara, että aletaan tehdä perustuslakikysymyksiä asioista, jotka eivät sitä ole, vaan kiinnittyvät poliittisiin sisältöihin.”

Jälkikäteiskontrollia tarvitaan Tuorin mielestä, mutta enemmän kuin sen toteutumisesta, hän on huolissaan etukäteiskontrollista.

”Perustuslakivaliokunnan päätöksistä suurin osa on yksimielisiä. Erimielisyyksiä kuitenkin on, ja niiden yhteydessä on näkynyt merkkejä siitä, että valiokunnan jäsenissä on alttiutta oman poliittisen ryhmänsä vaikutuksille.”

Esimerkkinä politiikan tunkeutumisesta juridiikan alueelle Tuori mainitsee rajavartijoiden lakon. Sen käsittelyn yhteydessä vaaka uhkasi kallistua politikoinnin puolelle, kun rajavartijoiden lakko-oikeutta haluttiin rajata määräaikaisella lailla.

Väljä laki siirtää vallan tuomioistuimille

Tuomioistuimia apuun kaipaavat myös säännöksiä käytäntöön soveltavat virkamiehet, joista monet valittavat lakien putkahtavan eduskunnasta puolivalmiina raakileina. Korkeimman hallinto-oikeuden tekemä ennakkopäätös antaa hallintotyöläisille tukevan selkänojan, ja siirtää samalla päätösvallan lopullisesta tulkinnasta eduskunnalta tuomareille.

”Poliitikkojen ja tuomioistuinten välinen jännite voi olla hyväkin asia”, huomauttaa Ari Hirvonen. Esimerkkinä hän mainitsee Italian ja Silvio Berlusconin. Pääministeri Berlusconi kävi maan tuomareiden kanssa vuosikausien valtataistelun, jossa oikeuslaitos asettui rohkeasti poliittista ja taloudellista valtaa vastaan. Niitä, joita juristien vallan kasvu kauhistuttaa, Hirvonen lohduttaa sanomalla, että Yhdysvaltojen tuomarivallan tasolle ei Suomessa sentään ole vaaraa päätyä. USA:ssa liittovaltion korkein oikeus, Supreme Court of United States, tekee merkittäviä linjanvetoja. Muun muassa kuolemanrangaistus ja aborttioikeus ovat kysymyksiä, joista päättävät käytännössä tuomarit. Ei siis ihme, että Yhdysvaltain presidentin tärkeimmän tehtävän sanotaan olevan korkeimman oikeuden jäsenten nimeämisen.

Myös Kaarlo Tuorin mielestä osa lainsäädännöstä on luonteeltaan sen tyyppistä, jossa yksittäistapausten punninta tuomioistuimessa kuuluu toiminnan luonteeseen. Näin on laita esimerkiksi kaavoituskysymyksissä.

”Sen sijaan lainsäädäntö, joka jää epäselväksi sen vuoksi, ettei asiasta päästä eduskunnassa yksimielisyyteen, työntää tulkinnan tuomioistuimille.”

Paljon melua tyhjästä

Kun ajattelee kansanedustajan työn todellisuutta ja lakeja, joista eduskunta on vaikkapa viime vuoden mittaan päättänyt, on ymmärrettävää, että edustajien puhemylly käynnistyy parhaiten seksistä tai viinasta puhuttaessa. Ne sentään ovat lähes kaikille edustajille tuttuja aiheita. Sen sijaan lain laivaväen luetteloinnista tai lain Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjänvirastosta annetun lain muuttamisesta on vaikea kuvitella herättävän suuria intohimoja laajoissa edustajoukoissa.

Mielenkiinnon suuntautuminen moraalisiin kysymyksiin on helppo tajuta, mutta lainsäädännön tunkeutumisessa ihmisten yksityisyyden alueelle piilee vaaroja. Jos lakia ollaan laatimassa vain signaaliksi oikeaoppisesta käyttäytymisestä, hälytyskellojen pitäisi pirahtaa.

Jopa homoseksuaalista käyttäytymistä on pyritty laeilla rajoittamaan, mutta sellaisen esittäminenkin tuntuisi suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa lähinnä naurettavalta. Ari Hirvosen mielestä esimerkiksi huumeiden käytön kriminalisoiva laki on mallitapaus valtion vastaavasta halusta puuttua siihen, mitä ihminen tekee oman elämänsä kanssa.

”Lainsäädäntö ei saisi olla paternalistista tai moralisoivaa. Valtion pitää olla neutraali, eikä puuttua sellaisiin aikuisen ihmisen vapaasta tahdostaan tekemiin tekoihin, jotka eivät loukkaa muita.”

Tuori puolestaan korostaa, että laeilla kyllä on oma tehtävänsä kulttuurin ja moraalikäsitysten muuttamisessa. Niiden käyttäminen valtion hyvää tarkoittavina terveisinä ja toimintaohjeina kansalaisille ilman aiettakaan valvoa säädösten noudattamista, tai rangaista niiden rikkomisesta, voi kuitenkin rapauttaa koko järjestelmän uskottavuuden. Houkutuksesta huolimatta hyvän elämän säätelyyn laeilla on siis syytä suhtautua varauksellisesti.

Lait eivät synny eduskunnassa ja kansanedustajien lupauksiin suurista muutoksista kannattaa suhtautua kuten toiveisiin. Myös vakuutukset kansalaisten äänitorvena toimimisesta ovat lähinnä retorisia. Tosiasiassa rivikansanedustajat joutuvat tekemään kovasti töitä saadakseen edes oman äänensä kuuluville, eikä sittenkään ole varmaa, että joku kuuntelee. Kansan äänen kuuluville nostamiseen liittyy myös oma riskinsä, kansa kun saattaa yllättäen kannattaa vaikka kuolemanrangaistusta. Toisaalta, kuolemanrangaistuksen käyttöön ottamiseen ei riittäisi edes eduskunnan yksimielinen päätös. Stopin laittaisivat kansainväliset sopimukset ja riippumattomat tuomioistuimet.

FIRST PUBLISHED IN YDIN MAGAZINE


  
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author

Comments(1)
Get it off your chest
Name:
Comment:
 (comments policy)

Mika2007-09-28 05:27:19
Miksi olet kirjoittanut artikkeliin Kelan isolla? KELAn... aika paha virhe vai?


© Copyright CHAMELEON PROJECT Tmi 2005-2008  -  Sitemap  -  Add to favourites  -  Link to Ovi
Privacy Policy  -  Contact  -  RSS Feeds  -  Search  -  Submissions  -  Subscribe  -  About Ovi