Ovi -
we cover every issue
newsletterNewsletter
subscribeSubscribe
contactContact
searchSearch
Apopseis magazine  
Ovi Bookshop - Free Ebook
Stop human trafficking
Ovi Language
Michael R. Czinkota: As I See It...
Stop violence against women
Tony Zuvela - Cartoons, Illustrations
Stop human trafficking
 
BBC News :   - 
iBite :   - 
GermanGreekEnglishSpanishFinnishFrenchItalianPortugueseSwedish
Joulukirkko lahenee uhkaavasti Joulukirkko lahenee uhkaavasti
by Susanna Ahonen
2007-01-16 10:11:49
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author
DeliciousRedditFacebookDigg! StumbleUpon
Vuosi sitten koin järkytyksen päiväkodissa. Olivat raahanneet puolustuskyvyttömän yksivuotiaani kirkkoon kysymättä vanhemmilta mitään. Lapsi vaikutti kaikesta huolimatta rauhalliselta. Itse menin aivan lukkoon. Lasta ei kirkkoon viedä eikä jeesuksilla pelotella, mutisin, mutta niin hiljaa etteivät tädit kuulleet.

Myöhemmin kyselin päiväkodissa muina naisina, voisiko poika jatkossa olla kirkotteluajan vaikka pulkkamäessä, mutta se ei tädeille sopinut. Joko lapsi menee kirkkoon tai hänellä ei ole hoitopaikkaa kirkkopäivinä. Hyväksyin ilmoituksen näennäisen rauhallisesti. Kotona repesin täysin. Mies katseli kohtausta aikansa ja lopulta väitti minun ylireagoivan. ”Lasta ei ole lyöty, ei pidetty nälässä eikä käytetty hyväksi. Se kävi vain kirkossa”, siippa totesi. Kommentti ei minua lohduttanut. Olen enkeleillä peloteltu pikkutyttö eikä pakkojeesustelu minulle ole pikkujuttu.

Lapsuudenkotini oli vankasti vasemmistolainen emmekä harrastaneet uskontoa millään tasolla. Suhde uskontoon ja kirkkoon oli niin välinpitämätön, etteivät vanhempani viitsineet edes erota kirkosta ennen kuin joskus 80-luvulla. Ja tämän täydellisen välinpitämättömyyden uhrina jouduin seurakunnan kerhoon, koska se oli lähellä ja kätevä. Voitte vain kuvitella, miltä uskonnottomasta tyttöpolosta tuntui kuulla enkeleistä, jotka seuraavat yötä päivä. Tai synnistä, joka riivaa meitä kaikkia, mutta jumala armahtaa, jos vain rukoilee. Ja ne iltarukoukset: ”jos en sijaltain nousisi, taivaaseen ota tykösi”. Se oli kamalaa. Kuukausikaupalla vilkuilin taakseni ja pelkäsin näkymättömiä seuraajia. Maatamenoaikaan olin niin ikään hermona. Mielessä pyöri jatkuvasti kuolemisen todennäköisyys ja se, etten ehkä kuitenkaan ollut rukoillut riittävästi.

Olin päätellyt kaiken kuulemani perusteella, että jos en jatkuvasti rukoile, jumala ottaa äidin ja isän pois. Siitä alkoi vuosia kestänyt rukoilurumba. Kaikki pyörä- ja kävelymatkat rukoilin ja pelkäsin, että ehkä se ei sittenkään riitä. Että äiti makaa kuolleena kotona vain siksi, etten ole jaksanut tarpeeksi. Sairastuin seitsenvuotiaana rukoilu-uupumukseen, vaikkei sitä koskaan diagnosoitu. Sitten vihdoin vuosien piinan jälkeen joku fiksu aikuinen, (luultavasti vanhin isoveljeni), selvitti minulle tosiasiat ja tajusin, että huuhaata kaikki tyynni. Ei ole jumalia eikä enkeleitä eikä kenenkään elämä ole riippuvainen minun rukoilemisestani.

***

Parin viikon kuluttua on joulukuu, ja joulukirkko lähenee uhkaavasti. Viime vuonna olin lepsu ja välinpitämätön, tänä vuonna en aio toistaa samaa virhettä. Jos yrittävät muiluttaa lastani kirkkoon, nousen vastarintaan ja pelastan poikapolon. Minun lastani ei enkeleillä kiusata!

    
Print - Comment - Send to a Friend - More from this Author

Comments(0)
Get it off your chest
Name:
Comment:
 (comments policy)

© Copyright CHAMELEON PROJECT Tmi 2005-2008  -  Sitemap  -  Add to favourites  -  Link to Ovi
Privacy Policy  -  Contact  -  RSS Feeds  -  Search  -  Submissions  -  Subscribe  -  About Ovi